And this is what I'll say if I had any words
Wish we hadn't messed up, now your heart is with hers
And I know that your love wasn't here to stay
I gave you all of mine but you gave it away
And now you're the one who hurts
You had to love someone else just to know your worth
Tää teksti tulee suoraa sydämest. Tässä ei välttämättä oo missään fiksussa järjestyksessä nää lauseetkaa. Mut mä haluan vaan kirjottaa.
Mä haluan palata pari vuotta takaspäin... En siis kirjaimellisesti, mulla on helvetin hyvä olla just tässä, mut kuvainnollisesti.
Mä selailin tossa vanhoja kuvia ja kirjotuksia ja tulin siihen tulokseen, että mä haluan vielä kirjottaa tästä aiheesta ihan kunnolla. Käydä tän ihan kokonaan läpi.
Ihan ekana mä haluun sanoo, varsinki nuoremmille, jotka tänne eksyy (miksei vanhemmillekki), et älkää olko niinku mä olin.
Oikeestaan tästä ajasta on puolisentoista vuotta. Oon sen jälkeen kyl muuttunu ja kasvanu henkisesti tosi paljon. Suurin "kiitos" kuuluu näille asioille, mitä tässä tuun mainitsemaan.
Sillon 1,5v sitten mä olin niin muitten vietävissä että ei oo tosikaan. Mä uskoin kaiken paskan, mitä mulle syötettiin. Millon tarvittiin rahaa "maksaan sakko, jonka eräpäivä on parin pv päästä" ja millon mitäki. Lähinnä raha oli se asia, missä mua kusetettiin, ku mulla oli (ja on edelleen) aina jonkuverran säästöjä. Toki muussakin.
Mä olin tosi miellyttämisenhalunen lähes jokaista mun tuntemaani ihmistä kohtaan. Mä halusin vaan kuulua johonki. Mä en halunnu ajatella kenestäkää mitään pahaa. Jos joku mun kaveri vaikka haukku jotain, niin mä vaan myötäilin useimmiten "mm... nii.." koska mä koin, että mulla ei oo mitään varaa haukkua ketään. Varsinkaan ulkonäköä. Kyl mä aina sillontällön kirosin sitä, kuinka joku mua ärsytti (ja niin teen vieläki), mut haukkumisen mä yritin pitää (ja yritän) minimissään. (Vittuilua mä kyl harrastan senki edestä, hah.)
Laskeskelin tossa, että mulla on nimenomaan MUN säästöjä menny muitten "lainoihin", joita eivät oo ikinä maksanu mulle takas, sellanen vähän vajaa 500€. Eihän se loppujenlopuks paljoo ole, mut kyllä se aika paljon kirpasee, kun mitään muita tuloja ei oo koskaan ollu (2vko kesätyöpaikkaa lukuunottamatta) ku opintotuet. Eli tossa on noin suurinpiirtein kahen kuukauden opintotuet... Tai reilun kahen kuukauden.
Ja kaikesta tosta huolimatta, mulla ei ikinä oo tullu sellasta tilannetta, että mulla tili olis nollilla. Ei ikinä. Mun ei oo ees tässä yksin asuessa tarvinu yhtenäkään kuukautena laskeskella niitä pieniä hiluja, että riittääkö mulla rahaa ruokaan tai koulussa kulkemiseen. Että almuja köyhille ja sillee.
Ja sit tää toinen, mulle vähä isompi asia, oli kans parisuhteet. Neki oli aikasemmin vaa paskaa. Mä tein kaikkeni (osittai ehk pakollaki yritin saada asiat selväks) ja toine ei tehny mitään. Paitsi puolittain pakotti mut tekeen asioita, joita en muuten olis halunnu tehä. Varmaa sanomattaki arvaa et mihi pakotettu? Mut what can you do when you're weak? Mä suostuin kaikkeen jättämisen pelossa. Jos olisin asennoitunu erilailla koko suhteeseen(/suhteisiin), olis asiat paljo paremmin. Etten olis ihan pakolla yrittäny saada jotain aikaan, vaan ollu enemmän "kattellaan nyt jos tulis jotai" -mielellä liikentees.
Ja ton saman virheen tein kahesti, kahen eri jätkän kaa. Onneks kolmatta kertaa ei tullu, vaikka ei sekään kaukana ollu. Sain tarpeekseni sen "kolmannen" touhuista jo siinä vaiheessa, ku hän rupes haukkumaan extyttöystäviänsä tai -säätöjänsä. Ihan varmasti jo haukkunu mutki seuraaville, vaikka ei ees ehtiny tutustuu muhun. (Tais se kans kerran kutsuu exmuijansa nimellä...)
Ton jäbän ku feidasin, nii mä lähin viettään aikaa Mikon kanssa. Käytii jädeil, haha.
Mut ihan oikeasti, pointti tässä asiassa on se, et älkää kiiruhtako asioitten kaa. Älkää tehkö asioita vaan koska joku muu sanois, et niin kuuluu tehä. Älkää yrittäkö miellyttää jokaista, aina on se joku, jolle ei mikään riitä. Ihan vaan siks ettei tartte sit myöhemmällä iällä harmitella. Mä oon nyt jo ihan sujut noitten asioitten kaa, vaikka ne aina sillon tällön pyöriiki mielessä.
Jos jotain oon oppinu, niin sen että tässä maailmassa sä et vaan tuu ikinä pärjäämään, jos sä oot kaikille kiltti. Se vaan on fakta. Harmittava fakta, mut fakta kuitenki. Täs maailmas pitää olla vähä itsekäs.
Ja mikä tärkeintä, sun pitää osata rakastaa ittees. Mä voin ilman häpeilyä sanoa nykyään, et mä oon ihan kivan näkönen ja et mä pidän siitä, mikä mä olen. Pari vuotta sitte jos joku olis sanonu, et tuun joskus oleen tätä mieltä, olisin nauranu niin vitusti. Mut täs sitä ollaa.
Kivaa alkanutta viikkoo