3,2,1, NYT

Just tasan tästä hetkestä eteenpäin mä päätän, et mä en oo enää sellane saatanalline angstiteini, mikä mä oon nyt viimeset neljä vuotta ollu. Mä rupeen olee se ilone itteni, mistä musta on sillontällön saatu pilkahduksii, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mä en jaksa enää itteeni tollasena angstisena ja mä huomaan, et kukaa muukaa ei jaksa mua. Okei, mä hyväksyn itelläni joskus sellase piene angstikohtauksen mut enintää kerran viikos. Mulla on kuitenki asiat ihan semihyvin - huonomminki vois olla ja huonommin on ollu.

Ei täs nyt tän enempiä. Kuha tälläne päätöspostaus ja sillee :D
Tänääään koulun jälkee Jkl kautta Keuruulle ja näkee taas Pauliinaa ja Kääpiööö ♥ Jeje :3

Ps. Quinn penta GGWP :33