I don't know why but I can't let go
But what kills me slowly
I can't say no
Addicted, it's twisted, but I can't resist
So beautiful it hurts
Tää viikko on taas ollu hiljasin hetkeen. Oon siitä iha ilonen, ku oon voinu vaa palata tähä normaalii. Ku oon taas tyytyväine täst kaikest, mitä mul on.
Ollaa Shitboxilaiste kaa jauhettu shaibaa, toi toinenki ryhmä alkanu elään, oon siivoillu ja tänää sit tylsyyttäni leivoin juustokakun. Ja osasyynä tähä leipomisee (ja siivoiluun) on se, et mutsi tulee kai viikonloppuna käymään tääl. Iha varmaa sekää ei viel oo ja et tuleeks sielt sit Jaskaki...
Oon kyl alkanu siivoilee iha noin muutenki aina ku on vaan yhtään likasta, et taas täs sellane aikuistumisen merkki :'D
Sit oon jo miettiny vähä, et mitä mä ens vuonna oikee haluisin lähtee tekemää. En kyl oo päässy mihinkää tuloksii. Kauheen vaikeeta päättää, mitä haluu oikeesti elämällään tehä. Toisaalta niin paljo vaihtoehtoi, mut tosi harva kuulostaa sillai "omalta" ja maholliselta itelle. Mut se on varmaa, että mä rupeen jotain tekemää. En palaa takas mutsin helmoihi vaa olemaan (en mä varmaa saiskaa, lel) tai mitää vastaavaa. Joko töihi tai opiskelemaa, kokonaa uus ala tai jatkan tästä. Ollaa puhuttu mm. tästäki tossa ryhmässä, ku moni siel olevist on jo tänä vuonna siin vaihees, et pitäs päättää, mitä tekee. Uskon kyl, et oon täs samas tilantees viel vuoden päästäki, hah.
Eipä tässä kai sit täl kertaa taas oikee mitää muuta. CYA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti