"I'm fine."

So I act cool

On the outside

But it's eating me alive

'Cause when it comes to you

There's nothing I can do

I can't make you love me when you don't

I see it in your eyes

I'm the compromise

No, I can't take another slow goodbye

Mä en todellakaan tiiä, kannattaisko mun julkasta tällästä masistelua tänne. Mut toisaalta, mun bloginihan tää on ja mä en ketään pakota tätä lukemaan, itseasias suosittelen, et kaikki skippaa tän tekstin, mitä täs seuraavaks lukee.

Siis iha ekana. Mä en haluu kuolla, ei, en oo oikeestaa koskaa halunnu. Haluun tietää, mitä maailmas tulee tapahtuun ja näin eespäin. Mut se, mitä haluisin välil tehä, on erakoituu jonnekki. Okei, sitähän mä täs koko ajan oon tekemäs.

Ja toikaa ei sit kuitenkaa oo se, mitä mä ihanihan oikeesti haluaisin tehä. Toi on se, minkä mä koen parhaaks ratkasuks muita ajatellen. Ihan oikeestihan se ykkösjuttu, mitä täl hetkel haluisin, ois se, et mä en tuntis näin. Et mä voisin uskoo ne sanat, ku joku kehuu mua tai et mä en miettis kaikist vastoinkäymisist, et oon täys tunari. Musta on ainaki kasiluokalt lähtien vaa tuntunu siltä, et oon vaa taakka muille ja et kaikille on vähä yks hailee, et mitä mä teen ja silti teen kaiken väärin.

Tosta kertoo aika paljon se, et mä onnistuin kasiluokalla oleen about kuukauden melkeen putkeen poissa koulusta. Ilman, et ensinnäkää kukaa alko kyselee, mikä mul on, tai kukaa huomas mitään.

Ja seki, et mä sain sellasen kivan kirjeen mun lokeroon oisko ollu seiskalla vai just kasilla, missä oli asioita, mitä mun pitäs ittessäni ”korjata”. Se ei niinku ihan hirveen hyvää tehny, ku oli itsetunto jo siinä vaiheessa aika alhaal…

Mä en tiiä, et miks mä näitä asioita läpikäyn mun päässäni just nyt. Mut ehkä parempi myöhään ku ei millonkaan. Right? Toisaalta, en ehkä ees haluis läpikäydä näit juttui. Sattuu liikaa.

Tälki hetkel kaikki vois olla hyvin, eli en ehkä ajattelis näit juttui, jos ei tarttis miettii näi paljoo muitten tunteit. Eli siis täl hetkel tilanneha on se, et mä oon onneton vissii suurelt osin siks, että mulle aikalail tuntematon henkilö vois vähän paremmin… Long story short, noi se about tiivistettynä menee. Mut ei siinä, eihä mulla oo kai mitää väliä. Ei oo tähänkää mennes hirveemmi ollu. Et ei tää yhtää uutta oo.

Mut ei hätää, kyl mä pärjään - heikosti, mut pärjään silti. Mul on Elmeri.

Ja anteeks noi kuvat. 

Vähä mielenkiintosempi reissu

Something points to no, I shouldn't 

But there's a fire burning in my heart

And there's a calling in me

Just to hold you here tonight

One second is a lifetime by your side

Helo.
Täs taas ollaa, yksinää himassa. Ei tää iha kauheesti mua haittaa - oon aika hyvi tottunu olee yksin. Mut ois silti kivempi, tottakai, jos toi ykski olis täällä. Kui kiva ois, jos se vaa ilmestyis tänne mitää ilmottamatta. Mä tiedän, ettei se voi tänne tulla koska syyt, mut kai sitä voi aina haaveilla kaikest.

Okei, en mä ihan yksin täällä ole. Onhan mulla toi mun yks töhöni, vaikkaki se on aikamoine riesa aina välillä. Varsinki, jos Tampereen suunnalla yrittää keksii yöpaikkoja tai varsinki sillon, ku sen on jättäny tänne. Ku tottakai mul on huoli siit aina, ku oon yli yön poissa täältä.

Mut ei siitä taas sen enempiä. Palataas siihe, mitä kaikkee täs nyt on tapahtunu viimesimmän jälkeen. No tota. Mun piti mennä Ossille, mut sitäkää ei sit koskaa tapahtunu, koska täs nyt on ollu vähä kaikkee suunnittelematonta ja vähä tärkeempää juttuu. Kyllä mä sitä Ossia iha varmasti täs joskus taas näen. Ja siitä erikoisemmasta postauksesta - en oo tosiaankaa jaksanu alkaa suunnittelee mitää erikoisempaa, koska mulla ei todellakaa oo ollu mun ajatuksis sijaa tälle blogille.

Nomut ei kaikki aika oo menny vaa stressates tost yhest asiast. Aika paljo aikaa on menny kans ton yhen säbäjuttui seurailles. Ja siihe liittyen oli astetta mielenkiintosempi perjantaiyö toi viime perjantai. Oli tosiaan ollu puhetta, et hoidettais lauantain säbäturnauksen streami, mut sit tuli sellane muuttuja ekana, et se kamera oliki Vaasassa (tai siellä lähellä). No lähettii sitte puolenyön aikaan ajaan meitsin golffilla Vaasaa kohti. Nojooo seuraava muuttuja, päästii Hämeenkyröön ja ku piti käyä tankkaamassa, mun luotettava golffini ei enää lähtenykkää käyntii, woohoo. Siinä sit hetki ihmeteltii ja sit soitin mun faijalle, joka sit taas soitti mun kummeille, jotka asuu siinä Hämeenkyrössä (et silleen aika loistavaan paikkaan se mun biili sit levis), et pääseeks ne auttamaa. Pääsihä ne ja siinä sit Hämeenkyrön Nesteen pihassa vähä aikaa ihmeteltii ja sit keksittii se vika. Sehä oli toi yks (aikasemman omistajan) ite viritetty relehässäkkä tos kuskin jaloissa, missä oli jonkunäköne kosketushäikkä. Ajettii sit mun kummien perässä niille ja pistettii parempi liitos ja sen jälkee ei oo kyl golffi enää temppuillu. Nojoo, tän jälkee ei todellakaa enää jaksettu lähtee hakeen sitä helvetin kameraa, vaa mentii mun faijalle yöks.

Hassu tilanne, ku faija oli tota jäbää nähny jonku ehkä vartin(?) aikasemmi ja sit seuraavaks ollaanki siel yötä ja ku täähä ei ollu niinku yhtään suunniteltu juttu. Mä tosiaan siin yhen aikaan herätin faijan sil mun soitol ja sit siitä ehkä tunnin vai kahen päästä kysyin sitä yöpaikkaa. No oltii siel sit seuraavaki yö ja siin faija sit piti kunno tenttituokion samal ku teki ruokaa. Ei se Jonilta vaa koskaa kyselly oikee mitää tai jutellu sille. Okei, Joni nyt ei ikin muutenkaa hirveemmi ylimääräsii puhunu.

Mut tosiaa, ois toi yö huonomminki voinu mennä. Golffi ois voinu levitä jonnekki paljon huonompaan paikkaan tai faija ei ois vastannu puhelimee. Ja oli kyl iha oikeesti hyvä juttu et "jouduin viemää ton yhen näytille" tai jotai. Tulipaha seki tehtyy. :D Et loppu hyvin, kaikki hyvin ja autoki on kunnos.

Mä luotan siihen, et tää kaikki on sit loppujenlopuks worth it. Ja luotan myös siihen, et tää pikkuhiljaa rupee rauhottuun tästä.
Ja toivon sitä.

Mulla oli tossa eilen vielä aika paljo muutaki mielessä, mitä tänne blogin puolelle olisin kirjottamassa, mut nyt mä en todellakaan muista puoliakaa siitä mitä ajattelin. Kai se oli jotai sellasta, et mun mielest on vähä hassua, ku ihmiset käskee toista kasvaan aikuseks ja sit ite käyttäytyy kuitenki ku mikäki kakara. Mul ois ainaki neljä esimerkkii tästä, mut koska tiedän, et osa näist esimerkeist (ainaki yks) lukee tätä mun blogiani, mä oon kirjottamatta aiheesta sen enempää. Enköhän mä jo tälläki pätkällä onnistu saamaa jonku ottaan itteensä. Mut sehä vaa meinaa sitä, et tunnistaa ittensä täst tekstist ja sit voi taas miettii iha vaan omaa käytöstään.

Ja tosiaan, oon paljo aktiivisempi Snäpissä ku täällä blogin puolella, että siel voi kans käydä seurailemas, et mis meen.

Eikai täs taas muuta. Voi olla, et mä kehitän sen erikoisemman postauksen kuitenki tällä viikolla, ku nyt tosiaa ei oikee muuta oo ku aikaa.
Cya.

Sometimes I just want to watch the world burn

I'm here againnnn

I'm wiser from the mess you made, I feel no pain

Wiser from the storms I braved, yeah, I want to say

Thank you, thank you

For breaking my heart, showing me who you are

I'm wiser from the waves you made

Wiser

Kuukausi taas menny viimesimmästä, vähän ehkä liikaa, mut enhän mä oo hirveesti kotonakaa yksin ollu. Meinasin jo viime viikolla päästä kirjottaan, jäbs kävi intissä kertaamassa ja sen olis pitäny olla siellä perjantaihin asti, mut oltiin oltu kipeenä just edeltävänä viikonloppuna ni se sit tuli takas se tauti ja mun piti keskiviikkona lähtee hakeen se pois Vekaralta.

Näin Ossiaki siinä maanantaina, ku olin eka vieny jäbsin Vekaralle. Ossi siis asuu Kouvolassa ja sehä on matkanvarrella Tampereelle. Oli kyl tosi kiva nähä sitäki pitkästä aikaa eikä vaa puhuu sen kaa jossai Discordissa. Oltiin viimeks kai nähty joskus 2013? Sovittiin, että mä meen sinne ehkämahollisesti taas ens viikolla ja oon sit yhen yön siellä. Siit jäbäst on tullu kyl mulle ihan vitun tärkee varsinki täs nyt sen jälkee, ku Joni mut jätti. Pystyn puhuu sille iha kaikest ja silt tulee välil iha hyviiki neuvoi, vaikka onki mua monta vuotta nuorempi. Joku saattas hyvinki luulla, et ollaa yhes varsinki meiä juttujen perusteella, mut joo ei :D Ei ikinä. Vaik joo, ollaa välil heitetty läppää, et me tullaa olee yhes sit vanhoina. Istutaa jossai vitun pihakeinus ja katotaa auringonlaskuu vanhana pariskuntana haha.

Joo jäbs sitte raahas mut tossa yks viikonloppu niitten mökille Tammisaaree (ja apua esitteli mut sen isälle. Eiks tää oo aika iso askel suhtees:D) ja siel oli kyl aik kivaa. Vähä ehk sellane hermoloma tai jotai.

 Ja sit käytii vähä taas kartingkisois Powerparkissa tossa 20.8.. Meitsi siel hihhuloi lähdönjärjestelijänä ja päädyin kisavideollekki, hah.

Sit tossa sunnuntaina oli vähä sellane rennompi päivä, palloiltii Ideaparkis ja käytii syömäs yhessä hemmetin hyvässä mestassa ja oltii vähäx söpöi iih. Sit vähä pyörittii ympäri Ostoshelvettiä ja ostin itelleni kaks paitaa. Siitä sit Tampereelle vähä metsästää pokemonei taas. 

Täs on sit lisäks vähä sellast asiaa kans, mistä en täällä blogin puolella taas hirveesti viiti alkaa avautumaa, tietäjät tietää ja sitärataa. Ja se on kans yks niistä monista syistä, miks mä en oo tänne hirveesti kirjotellu. Ku kaikki asiat tavallaa liittyy toho yhtee asiaa, mistä mä en tänne ihan oikeesti viiti kirjottaa oikeestaan yhtään, koska a) siitä tulis hemmetin pitkä stoori ja b) joku saattas vetää herneen nokkaansa ku kerron asioita, vaikka aika paljo niist liittyy myös muhun - ehkä vähä valitettavasti. Ihanku tätä joku lukis, haha.

Mut se siitä taas tällä kertaa, voisin seuraavalle kerralle kehitellä taas vähä jotai erilaisempaa, ku ei tästä mun arjesta ota oikee kukaa selvää.

Cya