Tällee tammikuun loppuun on hyvä vielä vähä kerrata viime vuotta. Aikasemmassa postauksessa en ihan kauheesti käyny läpi niitä kivoja hetkiä, vaan niitä vähän huonompia. Eli nyt sit on luvassa kuvaspämmi viimevuoden kivoista hetkistä, enjoy. (Ja kyllä, näistä kuvista varmasti useempi on jo täällä, mut ei silti useempia kertoja kun maksimissaan tän kaks kertaa)
Vaikka asiat Jonin kaa meni miten meni, oli Stageilla silti ihan kivaa. :')
Sit se päivä ku haettiin Pauliinan ja Jannen kanssa mulle golffi.
Se päivä ku lähin Jyväskylästä ns. "lopullisesti". Nykysin ajattelen sitä päivää vaan hymyillen, joten se on niitä hyviä juttuja.
Sähkäriks valmistuminen ja muutama päivä sitä ennen, ku sai asennella iha rauhas.
Pauliinan ja Jannen häät ♥
Tykkään kyl tost kuvast, ku molemmat niin ilosia ja oi aws.
Täs se yö kun latasin Pokemon Go:n.
Jäbän kanssa noi monet pokemonjahdit :') Tässä ollaan Akaalla.
Elmerin koirakamut
Kaikki kartingin parissa tehdyt reissut. Kangasala.
Viro.
Ja täs matkalla Powerparkiin.
Faijan kaa vietetty aika. Leffassa käynti ja sen luona syömässä...
...ja Panchovillassa.
Jäbs kävi softaamassa, niin mä pööpöilin mukana.
Ku kävelin Mikon luo kahville ja vein sille berliininmunkin.
Mökkireissu
Äiten synttärit ♥
Muutto
(Ne monet kerrat) Syömäs jäbän kaa.
Ja muutama kiva asia toki puuttuu mm. Rovaniemireissu, en jokasest kivast hetkest oo (valitettavasti) ottanu kuvia.
Saatan tässä julkasta piakkoinki uutta tekstiä, kun mulla on pari juttua taas tossa kesken, harvemmin kirjotankaa yhtä postausta aina heti kerralla. Yleensä se on pari päivää enemmän tai vähemmän aktiivista kirjotusta, toisinaan sit päivän aikana loppuun, joskus sit voi mennä viikkoki.
We wrote a story in the fog on the windows that night
But the ending is the same every damn time
They think I'm insane, they think my lover is strange
But I don't have to fucking tell them anything, anything
And I'm gonna write it all down, and I'm gonna sing it on stage
But I don't have to fucking tell you anything, anything
LCS on alkanu, jeii. Nyt ei ainakaa tarvii miettii, et mitähän sitä tekis päivät, kun jäbs ei oo kotona. No kattois edellisiltasii pelejä tietenki. Ellen sit oo kattonu niitä jo suorana niinku yleensä.
Olin tossa tosiaan reilun viikon kipeenä, streptokokkibakteeri tääl mulla pyöri, ei kiva. Angiinaks tota kans kai kutsutaan. Eli suht korkeel kuume, TK:ssa mitattiin kerran, 38,2 ja sillon olo oli ihan ok, muuten ei voinu mitata, kun ei oo kuumemittaria täällä. Ja kurkku ihan törkeen kipee. Sain siihen tos viime maanantaina antibiootit ja nyt olo on aika jees. Ton (edellis)viikon aikana ei tehty oikeestaan yhtään mitään, pari kauppa- ja apteekkireissuu ja äiti kävi tuomassa vähä lisää tavaroita, mitä Keuruulle oli jääny.
Viime viikolla sit taas käytiin maanantaina Ideaparkissa, kun meiän oli tarkotus mennä syömään Beef Kingiin, mut se on ilmeisesti remontissa, niin käytiin sit vaan Hesessä ja Arnoldsilla, kaks läskii täält ilmottautuu jee. Tiistaina oli taas pikanen Tampere-reissu ja torstaina mul oli joku motivaatiotuulahdus, niin sain aikaseks käyä Elmerin kanssa pihalla ja parit valaisimet kattoon kans. Ja kun me ei päästy sinne Beef Kingiin maanantaina, niin oli sitte torstaina pihvipäivä kotona.
Perjantaina ja lauantaina ei taas tehty mitään kummosempia, mut sunnuntaina lähettiin sit taas Tampereelle. Jäbs kävi pelaamas yhen pelin ja sit käytiin syömässä American dinerissä. Oli muuten aivan helvetin hyvää oreojuustokakkuu, ahnam. Sit jäbsil piti olla omia menoja, mut ne nyt sattu peruuntuun jostain(?:D) syystä, niin mentiin sit suoraan mun äidille, vaikka se ei vielä kotona ollukkaan.
Alkuperänen suunnitelma oli siis se, et mä olisin ollu äiten luona vähän kauemmin ku ton vajaan puol tuntii, mikä me sit siel oltiin, sinä aikana ku jäbs käy tekemäs muuta. No sit vaan roudattiin rojut, mitä äiti oli taas Keuruulta tuonu, autoon ja lähettiin takas kotiin. Ihan kiva, et päästiinki sit ajoissa kotiin. Ei haitannu mua oikeestaan yhtään.Sai ainaki hymyillä ääneen, voivoi.
Nyt pitäs siis kehitellä paikka tolle telkkarille, mikä saatiin vihdoin sielt Keuruulta tänne. Vähä arvotaan vielä, et laitetaanks se ihan normaalisti olkkariin, vai otetaanks vaan tänne makkariin, missä on about kaikki muuki. Mut se selviää tässä varmaan tän viikon aikana ja jos vaikka sais tän viikon aikana ton olkkarin sellaseen siedettävään kuntoon, että kehtaa kaverei kutsuu kylään. Niinku vissiin Riikka ja Heikki ois tulos käymään tos ens kuun puolella. Että jos siihen mennessä sais tän huushollin "edustus"kuntoon, niin ois ihan kiva. Mulla nyt vaan valitettavan harvoin tulee noita motivaatiotuulahduksia, et jaksasin tehä asioille yhtään mitään. Ihan hyvä alku toi oli, et sain noi valaisimet kattoon, mut aika paljo muutaki pitäs jaksaa tehä. Tai lähinnä täs vaa siivoilla pitäis. Pestä pyykkiä ja näin, mut ei sekää aina kauheesti kinostele.
Yhtenä päivänä ku heti aamusta iskis toi motivaatio, niin se ois aikalail sen päivän aikana hoidettu koko kämppä. Että sitä odotellessa.
Kun mä en todellakaan oo sentyyppinen ihminen, et olis aina joku pyykkipäivä, siivouspäivä tai vaik tiskauspäivä erikseen, ei. Mä teen varsinki tollaset oikeesti kiireettömät asiat just sillon ku jaksan/huvittaa/viitin. Jollaki se kai toimii, et joka päivälle aina oma rutiininsa, mut ei mulla.
Ja sit taas loppuun pupuasiaa. Varmaan vähän pakkokin, kun blogin nimi nyt on mikä on, haha.
Tossa oon nyt useemman kuukauden ajan lueskellu noita paria pupuryhmää FB:ssä, niin sieltä oon sitten poiminu muutaman nettikaupan ylös ja meinaan tässä kohtapian tilata Elmerille jotain kivaahyvää vaikka ihan vaan sitä varten, että suunnittelen sen siirtoo parvekkeelle tossa keväällä. Siitä sit taas lisää, kun se on ajankohtasta.
Vuosi 2016 oli aika hassu vuosi. Nyt ku kattoo taaksepäin, niin mulle tapahtu aika paljon kaikkee, mut sitä vuotta eläessä tuntu, ettei mun elämässä tapahdu yhtään mitään.
Vaikka mun vuoteen mahtu tosi paljon hyviäki asioita, niin oli ehkä enemmän sellanen astetta paskempi vuosi taas. Lopussa lähti kyl paraneen. Oli paljon sellasia hetkiä, et olis halunnu vaan luovuttaa elämässä. Niinku ero Jonista oli yks sellanen, ku se jätkä ei vaan osannu erota. Se herätteli mussa eron jälkeen jatkuvasti turhaa toivoo. Mä jaksoin roikkuu sen sanoissa aika kauan, mut sit mä lopulta onneks tajusin, et mun on pakko käydä kouluni loppuun ja jatkaa mun elämää ilman sitä. Onneks mulla oli aivan helvetin hyvä opettaja, joka tuki kans sinä pahimpana aikana ja anto mulle mahollisuuden viel valmistuu oikeeseen aikaan. Ja onneks sit mul oli Riikka, jonka luona mä kävin juhlimassa sen lakkiaisii. Se ilta oli kyl yks tärkeimmist hetkist luultavasti koko vuonna. Koska sillon mä sain kuulla itestäni niin paljo positiivisii asioit, et sen egoboostin voimal mä uskon päässeeni sit vihdoin Jonist yli. Ja toinenkolmasneljäs hetki oli yhtä samaa asiaa ja henkilöö koskevia. Mut onneks täs ollaan jo voiton puolella siinäki asiassa, finally.
Viime vuodesta ehkä parhaiten jääny mieleen jäbsin tapaaminen, tietysti. Meillähän siis kesti ainaki joku kolme kuukautta ennenku me ees "ruvettiin seurusteleen", kummallakaa ei ollu kiirettä hypätä suhteesee samantien (ja oli siin muutama muuki juttu, tietäjät tietää), joten määriteltiin toi meiän suhde tapailuks melkeenpä siihen asti, et jäbs raahas rojunsa Keuruulle. Sit jääny mieleen valmistuminen, muutto Akaalle jäbsin kaa, tottakai. Siitähä on vasta kuukausi. Ja sit kaikki reissut, mitä on tehty kartingin perässä. Viro, Jyväskylä, Härmä... Vaikka tää ei oo todellakaan ollu mitään helppoo aikaa (siitä alkaen ku tutustuin toho yhteen) niin kyl mä ajattelen, et se on ollu noitten kaikkien paskojen hetkien arvosta. Joo, välillä on ollu ihan oikeesti aivan helvetin vaikeeta ja halunnu vaa unohtaa kaiken, jumittuu Keuruulle takas, yksin, mut se oli pääasias sillon tapailuaikana. Kyllähä niit hetkii viel senki jälkeen on ollu, mut nyt mä haluaisin uskoo ja toivoo, et niitä ei enää tulis. Ja ei, nää hetket ei oo jäbsin syytä. Ja sit muita huippuhetkii on ollu just toi Riikan näkeminen ja sit tietysti Kouvolareissu ku näin Ossia. JA SIT KAIKKI NE KERRAT KU ON JÄBSIN KANSSA KÄYTY PELAAMAS POKEMON GO ♥ :'D
Viime vuonna mä myös näin mun porukoita paljo enemmän ku edellisvuonna. Ja syy tähän on aika selvä. Ne ku asuu molemmat Tampereella, niin mulla ei edellisvuonna ihan kauheesti ollu tälle suunnalle asiaa, viime vuonna oli. Muistan, et äite jossai vaihees tokas, et onpa kiva ku jäbs raahaa mua käymää. :') Ja faijan kanssa käytiin tosiaan kattomassa se uusin Star wars ja syömässä käytiin useemman kerran sen kanssa/luona.
Viimesen puolen vuoden aikana myös mussa on näkyny aika selkee muutos. Jäbs on vähänniinku pakottanu mut sosialisoitumaa ja tutustuun uusiin ihmisiin, niin tää mun "anteeksetoonolemas" -asenne on vähä jääny ja tilalle on tullu vähä itsevarmuutta. Vois hyvinki sanoo, et mulla ei ihan kauheesti mitää sosiaalisii taitoi ollu, mut nyt niit on täs vähä treenailtu ja jatketaan samalla tiellä.
Nyt ku kirjotuksen jälkeen taas miettii, niin loppujenlopuks viime vuosi oliki ihan okei. Ei ihan täyttä paskaa, muttei ihan koko aikaa ruusuil tanssimistakaa. Niinhä sen kuuluuki mennä.
Näis aurinkoisis ja kylmis tunnelmis jatkettakoon vuotta 2017.
Cya.
