Rollercoaster ~

Just try

You're not gonna loose your will to fly

We all should be forgiven

If only you would listen

To the voice that's inside

You're not living if you don't feel alive

On jotenki tosi hassu olo.
Niinku.
Elämäs menee ihan hyvin, parisuhtees menee ihan hyvin, kaikes menee ihan hyvin, mut silti tuntuu vähä tyhjältä. En tavallaa nää tulevaisuudes niinku mitään mitä oottaa(ehkä?). Tuleeks tää aina oleen tällästä, et mies päivät töissä, mä lojun kotona ja ootan vaa, et mies tulee kotii. Sit loppuilta istutaa koneel ja treenipäivinä käydään ehkä jossain + treenit.

Mä niinku valitan siitä, et en tee mitään, vaikka mulla ois nytki tekemistä tän kämpän kanssa - vieläkin. Haluaisin kai vaa jotai omiaki menoja, et ei aina tarttis vaa mennä miehen mukana kaikkialle tai sen juttujen perässä.

Kyllähän mulla noi puput täällä on ja niitten kaa voi touhuta, mut ne nyt on hämäräeläimiä, niin ne nukkuu päivät. Ja ite en viiti siihen lähtee, et nukkusin sen aikaa ku mies on töissä. Kai mä täs tavallaan taas ootan, et joku asia menee vituiks ja sit on taas kaikki ihan paskaa ja oon taas miettimäs, miten ois vaa helpompi olla olematta. En vaan kai osaa sisäistää sitä, et elämäs voi mennä hyvinki.

No onneks kesä tulee ja sillon on ainaki jotain menoja jo sovittuna.

Ja toi mökkiviikonloppu oli aika kiva, ei oikeestaan tehty mitään ihmeellistä. Perus mökkeilyä.

Kuletiin tosiaan ilmatyynyaluksel. Se oli ihan mielenkiintosta.

Ja ihan asiasta toiseen, mulla on maailman ihanin isä. ♥ Just saapu postissa trafin ajoneuvoverolasku, mikä seki jo muistutus, ku edellinen vissiin hukku muutossa. No eipä mulla tähän hätään oo kahtaa ja puolta sataa euroo ylimäärästä tilillä, joten soitin sit isälle ja se lupas laittaa rahat mun tilille, et saan verot maksettua ♥ Tottakai maksan ton sille takas heti kun vaan pystyn, mut täs kuus ei pysty, ei millään. Meinas tulla pieni paniikki, et millä mä nyt yhtää mitää tässä makselen ja apua.

Eli nyt sitte kattellaa taas ehkä kesäkuussa, jollon voi olla varaa johonki ylimääräseen. :D

Vau, kylläpä taas kirjotuksesta huomaa, et millon on ollu hyvä päivä ja millon vähä huonompi. Kirjotin siis jo viime viikon lopuks tota alkua ja nyt tiistaina tän loppupuolen ja vau. Oon kyl miettiny, et auttaisko joku psykologi tai joku, mut en mä sit loppujenlopuks koe sitä tarpeelliseks, ku niin paljo parantunu täs ihan vaan ajan kanssa. Useempi vuosiha siinäki on menny, mut pahimmast selvitty, joten eiköhä tää täst. Välil tulee näit masistelupäiviä, mut nykysin mä sentään puhun niistä ja helpottaa kyl toi puhumine aika paljo, niinku äsken huomasin.

Mut joo, se taas siitä. Jatketaan taas joskus.

Keksi ♥

CYA